Korroosioprosessi vaatii kosteuden lisäksi myös happea. Saattaisi tuntua loogiselta päätellä, että jatkuvasti veden alla käytettävät komponentit, joilla on vähemmän kosketusta ilmaan, ovat paremmin suojattuja korroosiolta. Todellisuudessa korroosioprosessi kuitenkin enintään hidastuu. Kaikki käytettävät komponentit tulisi suojata korroosiolta, jos niitä aiotaan käyttää pysyvästi veden alla. Tähän tarkoitukseen soveltuvat korroosionkestävät teräkset tai korroosionestopinnoitteet. Entä itse laakerit?
Tuki
Liukulaakeri, jossa on paljon korroosiota
Muovit ja keinotekoiset kuidut imevät kosteutta ja kasvavat siten tilavuudeltaan. Tämä vaikuttaa laakerin toimintaan, koska mittojen muutokset vaikuttavat laakerivälykseen. Pahimmassa tapauksessa laakeri juuttuu akseliin ja estää liikkeen.
Riskiä voidaan kuitenkin pienentää tai poistaa kasvattamalla laakerivälystä tai valitsemalla sopiva muovimateriaali. Veden alla käytettävien liukulaakereiden muovit imevät vettä tai kosteutta tyypillisesti noin 0,1 % painostaan.
Onko kyse pelkästä vedestä? Esimerkiksi merivesi vaatii jo erityistä korroosionkestävyyttä. On myös materiaaleja, jotka kestävät kemikaaleja, kuten polttoaineita, happoja ja emäksiä.
Useimmat valmistajat tarjoavat materiaaleilleen kemiallisen kestävyyden taulukoita. On kuitenkin syytä huomata, että nämä taulukot kertovat yleensä vain siitä, säilyykö materiaalin mekaaninen kestävyys muuttumattomana tietyn ajan, eivätkä välttämättä siitä, kuinka hyvä kulumiskestävyys materiaalilla on eri nesteissä.