Hyvä asiakkaamme, olemme siirtyneet juhannuksen jälkeen kesäaikaan ja palvelemme arkisin klo 8-16. Palvelemme normaalisti taas ma 3.8. Mukavaa kesää!
On olemassa erilaisia kaapelityyppejä, joita valmistetaan hyvin erilaisiin käyttökohteisiin. Tässä artikkelissa käsittelemme kysymystä: mikä on ohjauskaapelin ja moottorikaapelin ero?
Tuki
Suurin ero ohjauskaapelin ja moottorikaapelin välillä on jänniteluokassa. Siinä missä ohjauskaapelin jänniteluokka on yleensä 300 V / 500 V, moottorikaapelin jänniteluokka on 600 V / 1000 V.
Syy tähän on johdineristyksen vahvuudessa. Moottorikaapelissa eristys on vahvempi kuin ohjauskaapelissa, vaikka johdinpoikkipinta olisi sama. Tämän ansiosta johdineristys saavuttaa suuremman kapasiteetin, mikä puolestaan antaa kaapelille korkeamman jänniteluokan.
Lisäksi moottorikaapeleita on saatavilla vasta 0,75 mm² johdinpoikkipinnasta alkaen. Ohjauskaapeleita puolestaan on saatavilla jo 0,25 mm² poikkipinnalla. Eroja löytyy myös poikkipinnan ylärajasta. Useimmissa tapauksissa ohjauskaapeleita tarjotaan vain 6 mm² poikkipintaan asti. Sen sijaan moottorikaapelit, joiden poikkipinta on 50 mm² tai enemmän, eivät ole harvinaisia suuremmissa järjestelmissä.
Toinen ero löytyy johtimien määrästä. Moottorikaapeleita tarjotaan tyypillisesti nelijohtimisina (L1, L2, L3, PE) tai yksijohtimisina, kun taas ohjauskaapeli koostuu usein huomattavasti useammasta johtimesta. Moottorikaapelille asetettu vaatimus on aina sama: moottorin sähkönsyöttö. Siksi niissä on aina sama johdinyhdistelmä: kolme vaihetta ja suojajohdin. Ohjausjärjestelmät sen sijaan ovat usein paljon monimutkaisempia ja vaativat siksi enemmän johtimia erilaisten signaalien siirtämiseksi oikeisiin kohteisiin.
Tämä yksinkertaistaisi joitakin asioita. Lopputuloksena olisi kaapeli, joka pystyisi molempiin käyttötarkoituksiin. Moottorikaapelit ovat kuitenkin monimutkaisemman johdineristyksen vuoksi kalliimpia ja paksumpia kuin ohjauskaapelit. Niitä ei usein tarvita.
Koska monilla alueilla 300 V / 500 V jänniteluokka on täysin riittävä, molemmille kaapelityypeille on perustelunsa. Jos esimerkiksi moottoria käytetään 230 V nimellisjännitteellä, ei ole mitään syytä, miksei ohjauskaapelia voisi käyttää moottorikaapelin sijasta virransyöttöön. Tämä olisi kustannustehokkaampi vaihtoehto.
Vaikka ohjauskaapeleilla ja moottorikaapeleilla on joitakin yhtäläisyyksiä, niitä käytetään eri tarkoituksiin. Lisäksi käyttö eri jänniteluokissa sekä vaihtelevat poikkipinnat osoittavat, että molemmille kaapelityypeille on tarvetta markkinoilla.
Molempia kaapelityyppejä on saatavilla sekä suojattuina että suojaamattomina.
CF5 ja CF30
Nämä tiedot kuvaavat kaapelin sallittua nimellisjännitettä voltteina ilmoitettuna. Ensimmäinen arvo on suurin sallittu tehollisarvo johtimen ja suojajohtimen välillä. Toinen arvo on suurin sallittu tehollisarvo saman jännitejärjestelmän kahden johtimen välillä, eli L1–L2.
Perinteinen ohjauskaapeli löytyy usein samoista asennuksista kuin moottorikaapeli. Niillä on kuitenkin eri tehtävä. Ohjauskaapeleita käytetään signaalinsiirtoon sekä energiansyöttöön pienemmissä sovelluksissa.
Moottorikaapeleita käytetään nimensä mukaisesti kaikkialla missä käyttökohteeseen, kuten moottorille, täytyy syöttää paljon energiaa eli virtaa ja jännitettä. Esimerkki tästä on satamanosturin moottori.
Koska monilla alueilla 300/500 V jänniteluokka on täysin riittävä, ohjauskaapelia käytetään useammin. Jos moottori saa syöttönsä tavallisesta kotitalouspistorasiasta, ei ole mitään syytä, miksei moottorikaapelin sijasta voitaisi käyttää ohjauskaapelia. Tämä on mahdollista, koska moottoria käytetään vain nimellisjännitteellä 230 V / 400 V.
Moottorikaapelia, jonka jänniteluokka on 600/1000 V, tarvitaan silloin, kun moottorin nopeutta ohjataan taajuusmuuttajalla ja pulssinleveysmodulaation vuoksi syntyy jännitepiikkejä.
